WALLENSTEIN. Altringerill' on solat Tyrolin, lähetän hälle viestin, ettei laskis espanjalaista maahan Milanosta. — Sesina,[84] vanha välimies, on taaskin äskettäin ilmestynyt näkyviin. Hän mitä kreivi Thurnist'[85] ilmoittaa?
TERZKY. Tiedoksi antaa sulle kreivi, että hän Halberstadtin kaupungissa, jossa konventti[86] nyt on koolla, tavannut on Ruotsin kanslerin;[87] vaan oli tämä kyllästyneensä muka sanonut eik' asioihis enää ryhtyvänsä.
WALLENSTEIN.
Ja miksi niin?
TERZKY. Ei muka luottaa voi sanaasi, heitä petät, liiton teet keralla saksilaisten heitä vastaan, kurjalla heidät sitten kuitaten rovolla.
WALLENSTEIN. Niinkö! Pitäisikö antaa saaliiksi kaunis saksalainen maa hänelle, jotta emme vallitsisi omassa maassammekaan enää? Pois, pois ajettakoon moiset naapurit!
TERZKY. Suo heille pala maata, etpähän omistas anna! Mitä siitä huolit, ken pelin maksaa, jos sen sinä voitat.
WALLENSTEIN. Pois heidät täältä — sit' et ymmärrä. En tahdo sanottavan, että minä hajoitin Saksan sekä kavalsin sen muille, osan itse siepaten. Mun nähköön valtakunta suojaajakseen, mä valtakunnanruhtinaana tahdon myös joukkoon valtakunnanruhtinasten. Ei valtakunnassamme vieras voima saa päästä juurtumaan, ei ainakaan nälkäiset goottilaiset,[88] jotka katsoo tään saksalaisen maamme siunausta kateellisina, ryöstönhaluisina. On autettava heidän hankkeitani etua siitä lainkaan voittamatta.
TERZKY. Menetteletkö saksilaisiin nähden rehellisemmin? Kärsivällisyyden he kieroiluisi vuoksi kadottavat — Mi tarkoitus on näillä naamioilla? Epäilee ystävät, ne ymmäll' ovat — Ei Oxenstjerna, Arnheim,[89] eikä kukaan voi tietää, mitä päättää vitkailustas. Syy mulle jää, kun kaikki välitän. Ees käsikirjoitustas mull' ei ole.
WALLENSTEIN.
Tiedäthän, etten anna kirjallista.
TERZKY. Vaan mistä tosiaikees arvataan, jos sanaasi ei seuraa teko? Eikö ne neuvottelut, joita tähän asti on sulla ollut vihollisen kanssa, olekin tarkoitustaan saavuttaneet, jos pilantekona vain pidit niitä?