THEKLA. Myös mun siis pitäis hänen rakkauttaan epäillä, koska minut käsillään hyvillä koristi hän, ennenkuin ol' isänsydän mulle puhunut.
MAX. Niin, hänen täytyy saada aina antaa ja luoda onnea. (Ottaa herttuatarta kädestä, yhä lämpimämmin.) Oi, hälle kiitos niin paljosta — niin paljon sisältää minulle tämä rakas Friedland-nimi. Eloni loppuun tahdon vanki olla mä tämän nimen — siinä kukoistaa kaikk' onni mulle, toiveet ihanat. Lujasti kohtalo kuin taikapiiriin on tähän nimeen minut lumonnut.
KREIVITÄR (joka sillävälin on tarkoin silmälläpitänyt herttuaa, huomaa, että tämä kirjeitä lukiessaan on käynyt miettiväiseksi). Menkäämme! Veli tahtoo olla yksin.
WALLENSTEIN (käännähtää, malttaa mielensä ja sanoo iloisesti herttuattarelle). Niin, vielä: tervetultuanne leiriin! Tääll' ootte emäntänä — Sinä, Max, tään kerran vielä vanhaa tointas[82] hoida, sill' aikaa kun me herran[83] asioita käsittelemme täällä.
(Max Piccolomini tarjoo herttuattarelle käsivartensa, kreivitär saattaa prinsessaa huoneesta.)
TERZKY (huutaen poistuvalle Piccolominille). Älkää suinkaan te jääkö saapumatta kokoukseen!
VIIDES KOHTAUS.
WALLENSTEIN. TERZKY.
WALLENSTEIN (mietteisiin syventyneenä, itsekseen). Hän oikein nähnyt on — Niin laita on, se samaa todistaa kuin muutkin viestit — Päätöksen lopullisen tehneet ovat Wienissä, valinneet jo seuraajani. Kuningas Unkarin, se Ferdinand, se vesa keisarin, on vapahtaja ja uusi tähti! Meistä luullaan jo selvillä oltavan ja perintömme on viety niinkuin vainaan konsanaankin. Siis älköön hukattako hetkeäkään! (Kääntyessään huomaa hän Terzkyn ja antaa tälle erään kirjeen.) Niin, kreivi Altringer hän esteleiksen, myös Gallas — siit' en pidä.
TERZKY. Ja jos viivyt, ne kaikki luopuu, toinen seuraa toista.