(Pitää tytärtään sylissä, kun Max Piccolomini astuu huoneeseen.)
NELJÄS KOHTAUS.
EDELLISTEN lisäksi MAX PICCOLOMINl ja pian senjälkeen KREIVI TERZKY.
KREIVITÄR.
Tuoss' saapuu ritarimme, suojaajamme.
WALLENSTEIN. Max, terve tultuasi! Aina tuot iloa jotain mulle ihanaa ja niinkuin onnentuoja aamutähti sä johdat mulle elonauringon.
MAX.
Kenraali —
WALLENSTEIN. Palkkiosi tätä ennen käteni kautt' on tullut keisarilta. Nyt isän onnellisen velvoitit, ja tämän velan maksaa Friedland itse.
MAX. Oi, ruhtinas! Sa joutuin maksoitkin. Häveten saavun, jopa tuskaisena; olenhan tuskin tänne tullutkaan, syliisi tuonut äidin, tyttären, kun tallistasi kallein varuksin metsästyshevot uljaat mulle tuodaan vaivoista palkaksi. Niin, palkaks juuri. Se oli vaivaus ja toimi vain, ei, niinkuin maltitonna otaksuin, osoitus suosion, jost' ilomielin nyt kiittää aioin — Ei, ei tarkoitettu suurimmaks onnekseni tätä tointa!
(Terzky astuu huoneeseen ja jättää herttualle kirjeitä, jotka tämä nopeasti avaa.)
KREIVITÄR (Maxille). Maksaako vaivoistanne? Ilostaan hän maksaakin. Niin, teitä kaunistaa hienosti aatella, vaan lankoani suurelta, ruhtinaalliselt' ain' näyttää.