QUESTENBERG.
Ensiksi tahtoo keisar' armeijan
Böömistä viipymättä lähtemään.
WALLENSTEIN. Tähänkö vuodenaikaan?[106] Minne meidän ois käännyttävä?
QUESTENBERG. Kohti vihollista. Kas, keisarimme tahtoo Regensburgin valtaansa ennen pääsiäistä, ettei pääkirkoss' siellä enää saarnattaisi luterinoppia ja ettei juhlaa tahraisi väärän uskon kauhistus.
WALLENSTEIN.
Se voiko tapahtua, kenraalit!
ILLO.
On mahdotonta.
BUTTLER.
Ei voi tapahtua.
QUESTENBERG. Eversti Suys[107] on saanut keisarilta jo käskyn eelleen rientää Baijeriin.
WALLENSTEIN.
Ja mitä teki Suys?
QUESTENBERG.
Vain tehtävänsä.
Hän lähti.
WALLENSTEIN. Lähti! Vaikka päällikkönään selvästi kielsin häntä paikaltansa liikahtamasta! Tällä kannallako päällikkövaltani on? Tämä siis on kuuliaisuutta, jot' ilman ei voi aatellakaan mitään sotatointa? Te, kenraalit, nyt olkaa tuomareina! Mit' upseer' ansaitsee, jok', unhottain valansa, rikkoo saadut määräykset?