BUTTLER (Questenbergille). Jos hyvän neuvon kuulla haluatte, niin lähihetkinä nyt älkää tulko esille julkisesti, sillä, kuulkaa, tuskinpa teitä kulta-avaimenne[110] suojella voisi pahoinpitelyltä.
(Äänekästä liikettä ulkona.)
WALLENSTEIN. On neuvo hyvä — Ettei vieraallemme tapahdu pahaa, sen saat vastuullesi, Octavio Ja nyt, von Questenberg, hyvästi! (Kun tämä aikoo puhua.) Ikävästä asiasta ei sanaa. Tehtävänne teitte. Tiedän: on toista asia ja toista mies.
(Samalla kun Questenberg aikoo Octavion seurassa poistua, tunkeutuvat Götz, Tiefenbach ja Colalto huoneeseen mukanaan useita päälliköitä.)
GÖTZ.
Miss' on hän, joka meiltä kenraalimme —
TIEFENBACH (samalla).
Kokea mitä saamme? Aiot meidät —
COLALTO (samalla).
Me tahdomme sun kanssas elää, kuolla.
WALLENSTEIN (arvokkaasti, samalla viitaten Illoon).
Tää sotamarski tietää, mitä tahdon.
(Poistuu.)