KREIVI ja KREIVITÄR TERZKY, joka astuu esille eräästä
kamarista. Tämän jälkeen muuan PALVELIJA, sitten ILLO.
TERZKY.
Tuleeko Thekla? Loppuu Maxin maltti.
KREIVITÄR.
Hän heti tääll' on. Anna Maxin tulla!
TERZKY. En kyllä tiedä, kiittäneekö tästä herramme meitä. Hän ei ole koskaan ilmaissut mieltään tästä asiasta. Mun sinä taivutit, sun täytyy tietää, mitenkä kauas pääset.
KREIVITÄR. Siitä vastaan. (Itsekseen.) Ei tähän tarvis ole valtakirjaa — Sanoitta, lanko,[115] kyllä ymmärrämme toisemme — Enkö arvais, miksi tytär kutsuttiin tänne, miksi häntä tuomaan valittiin juuri Max? Tää uskoteltu kihloihinmeno oudon sulhon kanssa voi muita harhaan viedä! Minä arvaan aikeesi — Mutt' ei sovi moiseen leikkiin käsiksi käydä sun. Ei toki! Kaikki jää riippumaan mun oveluudestani. No hyvä! — Kälystäs et petykään.
PALVELIJA (tulee).
Kenraalit!
(Poistuu.)
TERZKY (kreivittärelle). Muista Maxin pää vaan panna pyörälle, antaa hälle miettimistä — pitoihin tulless' ettei epäröisi, kun allekirjoitetaan.
KREIVITÄR.
Hoida vieraas!
Lähetä tänne Max!
TERZKY. Niin, riippuu kaikki näät hänen allekirjoituksestansa.