ILLO. Ja hänkö luopuis vanhoist' aikeistansa! Ei valveillaan, ei nukkuessaan mieti hän muuta, siksi kysyy joka päivä planeettain neuvoa —
TERZKY. Niin, tiedättekö, hän että tänä yönä sulkeutuu tähystystorniin kera tohtorin[112] ja tekee havainnoitaan? Sillä kuuluu olevan erikoinen tämä yö ja jotain suurta, kauan vuotettua taivaalla tapahtuvan.
ILLO. Kunpa vain maan päällä tapahtuisi! Kenraalit innoissaan ovat, valmiit vaikka mihin, etteivät menettäisi päällikköään. On kyllä aihetta nyt meillä käydä hovia vastaan liittoon kiinteään. Viaton nimi on, vain päällikkönä pysyttää muka hänet tahdotaan. Täytäntöön-saannin kiihkossapa, nähkääs, silmistä alku pian kadotetaan. Asettaa kortit aion siten, että havaitsee ruhtinas ja — uskookin valmiiksi heidät joka uhkapeliin. Tilaisuus hänet viettelee. Kun käyty on suuri askel, jot' ei wieniläiset anteeksi anna, sitten hänet johtaa jo tapahtumain pakko edelleen. Valinta vain käy raskaaksi nyt hälle; kun pakko ahdistaa, niin saapi hän tarmonsa taas ja neuvokkaisuutensa.
TERZKY. Vain sitä juuri vuottaa vihollinen[113] tullakseen avuksemme.
ILLO. Tulkaa! Meidän nyt lähipäivinä jo suunnitelmaa kehittää täytyy enemmän kuin ennen on vuosikausiinkaan — Ja jos on täällä alhaalla menestystä, huomatkaa, myös tähdet tuikkii meille oikeat! Luo everstien tulkaa! Kuumanahan on rauta taottava.
TERZKY.
Menkää, Illo!
Mun täytyy täällä vuottaa kreivitärtä.
Kas mekään emme ole joutilaina[114] —
jos yksi köysi katkee, meill' on toinen.
ILLO. Viekkaasti hymyi rouvanne. Mit' onkaan nyt teillä?
TERZKY.
Salaisuus on! Vait'! Hän tulee!
(Illo poistuu.)