(Menevät jokainen pöytäänsä.)
VIIDES KOHTAUS.
KELLARIMESTARI tullen NEUMANNIN kanssa etualalle.
PALVELIJOITA tulee ja menee.
KELLARIMESTARI. Parasta viiniä! Jos äiti-rouva[132] näkisi moisen hurjan elämän, niin varmaan kääntyisi hän haudassaan! — Niin, herra upseeri, tää jalo suku käy taaksepäin — Ei määrää eikä päätä! Vähänpä siunausta meille tuottaa tuo herttuankaan jalo lankous.
NEUMANN.
Varjelkoon! Paras viel' on tulematta.
KELLARIMESTARI.
Niin luuletteko? Siit' ois puhumista.
PALVELIJA (tulee).
Neljänteen pöytään[133] burgundia!
KELLARIMESTARI. Se on, luutnantti, seitsenkymmenes jo pullo.
PALVELIJA.
Niin, saksalainen herra Tiefenbach
siell' istuu.
(Poistuu.)
KELLARIMESTARI (Neumannille jatkaen). Liian ylös pyrkivät, komeilla tahtovat kuin kuninkaat, ja minne ruhtinas on uskaltanut, kreivitkin sinne haluavat nousta. (Palvelijoille.) No mitä kuuntelette? Jalat alle! Hoidelkaa pöydät, pullot! Kas, nyt tuolla on kreivi Palffyn eessä tyhjä lasi!