TOINEN PALVELIJA (tulee). Ne tahtoo, kellarmestar', ison kalkin kultaisen, joss' on Böömin vaakunakin, tiedätte kyllä minkä, herra sanoi.
KELLARIMESTARI.
Sen, jonka kruunajaisiin Fredrikin
Wilhelmi mestar'[134] oli valmistanut,
sen Praagin-saaliin[135] loistokappaleen?
TOINEN PALVELIJA.
Niin, sen! Ne tahtoo yhteismaljan juoda.
KELLARIMESTARI (päätään pudistaen, samalla kuin hän tuo maljan esiin ja huuhtelee sitä). On taaskin jotain Wieniin kerrottavaa!
NEUMANN. Oi, näyttäkää! Se vast' on loistomalja! Kullasta raskas, siroin kohokuvin se kertoo älykkäitä asioita. On ensimäiseen kilpeen, katsokaamme, kuvattu amatsooni uljas, joka ratsastaa yli hiipan, koukkusauvan, kädessään tanko, tangon päässä hattu ja lippu, jossa näkyy kalkinkuva. Sanokaa, mitä merkitsee tuo kaikki!
KELLARIMESTARI. Se nainen, joka siinä ratsastaa, on Böömin kruunun vaalivapaus. Tarkoittaa sitä ympyräinen hattu ja hurja ratsu, jolla nainen ajaa. Koristus ihmisen on hattu, sillä ken seisoa ei hallitsijani eessä saa hattupäin, ei ole vapaa mies.
NEUMANN.
Vaan mitä kalkinkuva merkitsee?
KELLARIMESTARI. Se kuvaa Böömin kirkon vapautta semmoisna, kuin se oli isäin aikaan. He hussilaisen sodan kautta voitti tään jalon edun paavilta, jok' epää ehtoolliskalkin juonnin maallikoilta. Ei mikään utraqvistist'[136] arvokkaampaa kuin kalkki, aarre, josta Böömi maksoi kallista vertaan moniss' otteluissa.
NEUMANN.
Ja mikä kääry tuoss' on ylempänä?
KELLARIMESTARI. On böömiläinen majesteettikirje, väkisin saatu Rudolf keisarilta, tuo kallis pergamentti, joka samoin uudelle uskolle kuin entiselle vakuuttaa vapaan veisuun, kellonsoiton. Vaan kun me herraks saimme grazilaisen[137] se loppuikin, ja Praagin taiston jälkeen, jolloinka pfalzilainen kreivi Fredrik menetti kruunun sekä valtakunnan, uskomme harjoitus meilt' evättiin, ja veljemme pois lähti kotimaasta, vaan majesteettikirjeen keisar' itse saksillaan leikkas silloin palasiksi.