Kolmen ensimäisen näytöksen toiminta tapahtuu Pilsenissä, kahden viimeisen Egerissä.
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Huone, joka on järjestetty astroloogisia töitä varten ja jossa on taivaanpalloja, karttoja,[1] neljänneskaaria[2] ja muita tähtitieteellisiä kojeita. Erään pyörökomeron esirippu on vedetty ylös, ja sieltä näkyy seitsemän omituisesti valaistua kiertotähdenkuvaa,[3] jokainen seinäsyvennyksessään. Seni tekee tähtihavaintoja, Wallenstein seisoo suuren, mustan taulun edessä, johon on merkitty kiertotähtien asento.
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
WALLENSTEIN. SENI.
WALLENSTEIN.
Nyt riittäköön jo, Seni! Tänne tule!
Sarastaa päivä, nyt on Marsin hetki.
Ei hyvä enää työskennellä. Tule!
Kylliksi tiedämme jo.
SENI.
Saanko vielä
Venusta tarkastaa. Se juuri nousee
idässä, loistain lailla auringon.
WALLENSTEIN. Lähinnä maata on se aivan nyt, kaikilla voimillaan se tänne tehoo. (Silmäillen taululle piirrettyjä kuvioita.) Kas onnekasta tähtein asentoa! Viimeinkin kolmen suuren[4] yhtymys niin kohtalokas! Siunauksen tuojat, Venus ja Jupiter — ne viekkaan Marsin, tuhoisan, keskellensä ottavat ja pakottavat turmantuojan vanhan minua palvelemaan. Sillä kauan jo ampunut on pysty-, viistosätein se suora-, oikokulma-asennostaan[5] mun tähtiäni[6] punasalamoillaan, häirinnyt niiden siunaavata voimaa. Nyt voittivat ne vanhan vihollisen ja taivaalle sen vangittuna tuovat.
SENI.
Ja yksikään ei turmantuoja loukkaa
valoa kumpaistakaan! Tehotonna
Saturnus nyt on in cadente domo.[7]
WALLENSTEIN. Saturnuksen jo loppui valta tuon, jok' asiain on salasyntyin herra maan povessa[8] ja sielun syvyyksissä, vallitsee kaiken, mik' on valonarkaa. Ei enää arvelujen aika, sillä loistoisa hallitsee näät Jupiter ja vetää epäselvän hankkeeni jo valon valtakuntaan — Pian nyt on toimittava, ennenkuin taas poistuu ylhäältä onnellinen tähtisuhde, siit' aina muuttumass' on taivaankatto. (Ovelta kuuluu kolkutusta.) Ken siell' on, katso!