OCTAVIO (kumpaisenkin istuuduttua). Mun ystävällisyyteeni, jot' eilen osoitin teille, ette vastannut. Te muotoseikaksi kai turhaks sen erehtyin katsoitte. Tuo toivomus läks sydämestä, totta tarkoitin, sill' aika yhtyä on kelpo miesten.
BUTTLER.
Vain samanmieliset voi tehdä niin.
OCTAVIO. On samanmieliset kaikk' oiva miehet. Vastatkoon ihminen vain siitä työstään, johonka luonne hänet tyynnä ajaa. Sokeain erhetysten voima työntää parhaatkin usein tieltä oikealta. Tulitte Frauenbergin kautta. Eikö ilmaissut mitään Gallas ystäväni?
BUTTLER.
Vain sanoja, jotk' ovat hukkaan menneet.
OCTAVIO.
Se ikävää, tuo neuvo näät ol' oiva.
Minulla myös ois teille samanlainen.
BUTTLER. Se vaivaa teille tois — ja minut saattais huonosti ansaitsemaan hyvän luulon.
OCTAVIO. On aika kallis, puhukaamme suoraan! Tiedätte, kuink' on laita. Herttuahan petosta miettii, lisätä voin vielä: hän sen on tehnyt; joku tunti sitten on liittoon käyty vihollisen kanssa. Jo Praagiin, Egeriin käy viestit, meidät huomenna viedään vihollisen leiriin. Vaan hänpä pettyy, viisaus näät valvoo, viel' ystäviä tääll' on keisarilla, on luja niiden näkymätön liitto. Tää kirje hänet henkipatoks saattaa, armeijan kieltää häntä kuulemasta, kaikk' oikeuttaharrastavat kutsuu hän minun komentooni. Valitkaa asia hyvä meidän kerallamme tai pahain paha osa hänen kanssaan!
BUTTLER (nousee seisomaan).
On hänen osansa myös mun.
OCTAVIO. Se onko viimeinen päätöksenne?
BUTTLER.
On.