GORDON.
Niin on.
BUTTLER. Niin vähin miehin mahdotonta säilyttää moinen valtakunnan vanki.
GORDON.
Sen arvaan.
BUTTLER. Lauma tuo se pian riistäis parvemme aseet, hänet pelastais.
GORDON.
Niin pelkään.
BUTTLER. Taannut olen tuloksen ja päälläni mä vastaan hänen päästään, uhalla kaiken täytyy sana pitää; ja eloss' ollen hän jos tääll' ei pysy, niin pysyy varmaan ollen — vainajana.
GORDON.
Vanhurskas Luoja! Kuinka? Voisitteko —
Buttler.
Ei saa hän elää.
GORDON.
Ja te saattaisitte?
BUTTLER.
Tai te. Häll' oli aamu viimeinen.