(Kaikki pois.)
TOINEN KUVAELMA.
Tellin tupa.
Tuli palaa liedellä. Avoin ovi osoittaa maisemaan. Hedwig, Walter ja Wilhelm.
HEDWIG.
Ah, lapset rakkaat! Tänään saapuu isä.
Hän elää, vapaa on, me kaikki vapaat!
Ja taattonne on kansan pelastaja.
WALTER. Ma myöskin siinä olin, äiti. Minä myös olen mainittava. Taaton nuoli ohitse pääni aivan viuhki, enkä vavissut.
HEDWIG (syleilee häntä).
Niin, sun olen saanut jälleen!
Kaks kertaa sinut olen synnyttänyt!
Kaks kertaa tähtes äidintuskan kärsin!
Olette molemmat nyt mulla taas!
Ja tänään saapuu rakas taatto kotiin!
Munkki näkyy tuvan ovella.
WILHELM. Kas, äiti, tuolla seisoo hurskas munkki; hän varmaan almua on aneleva.
HEDWIG. Tuo hänet sisään virvoitusta saamaan; hän huomatkoon, on ilohuone tämä.