(Menee ja palajaa pian takaisin pikari kädessään.)
WILHELM (munkille.)
Mies hyvä, tulkaa! Äiti kutsuu teitä.
WALTER.
Levätkää, menkää voimin vahvistetuin!
MUNKKI (katselee arkana ympärilleen; mielen sekasorto kuvastuu hänen piirteissään). Miss' olen? Missä maassa, virkkakaa!
WALTER.
Sit' ette tiedä? Eksynyt te liette?
Bürglissä ootte, herra, Urin maassa,
tie mistä kulkee Schächen-laaksoon.
MUNKKI (Hedwigille, joka palajaa). Yksin oletteko? Ei koissa miehenne?
HEDWIG.
Odotan häntä. Kuink' on laitanne?
Te ette näytä mitään hyvää tuovan.
Ken liettekin, te janonnette, juokaa!
(Ojentaa pikarin hänelle.)
MUNKKI. Kuin janonneekin sydän huohottava, en ennen juo kuin mulle lausutte —
HEDWIG. Mua älkää koskeko, ei lähemmäksi, jos on mun teitä kuultava.