MUNKKI. Kautt' tulen palavan tässä vierasvaraisena, pään kalliin kautta lapsienne, joita syleilen —
(Tarttuu poikiin.)
HEDWIG. Mies, mit' aiotte? Pois menkää mun lapsistain! Te ette munkki ole! Te ette ole! Rauhan tuo on puku, mut kasvoillanne asu rauha ei.
MUNKKI.
Ma olen onnettomin ihmisistä.
HEDWIG. Sydämet onnettomuus aukaisee, mut teidän katsehenne salpaa sielun.
WALTER (ponnahtaen).
Ah, äiti, taatto tulee!
(Rientää ulos.)
HEDWIG.
Taivas!
(Aikoo jälestä, horjuu ja tukee itseään.)
WILHELM (rientää ulos).
Isä!