TELL. Nää sit' et koskaan enää. Säilyyn pantu se paikkahan on pyhään; palveleva se metsämiest' ei ole koskaan enää.
HEDWIG.
O, Tell, Tell!
(Astahtaa taaksepäin, antaa kätensä vaipua.)
TELL.
Miksi säikyt, vaimo rakas?
HEDWIG. Kuin, kuinka tulet? Käsi tää, ma siihen tohdinko tarttua? Tää käsi — taivas!
TELL (miehekkäästi ja sydämellisesti).
Se teitä puolsi, maamme pelasti;
vapaasti voin sen taivahalle nostaa.
(Munkki tekee nopean liikkeen, Tell huomaa hänet.)
Ken on tää munkki?
HEDWIG. Ah, ma unhotin, — sa hälle haasta, minä häntä pelkään.
MUNKKI (astuu lähemmäksi).
Tell ootteko, maavoudin surmaaja?
TELL.
Se olen, salaa sit' en ihmisiltä.
MUNKKI. Te ootte Tell! Ah, käsi Herran on majaanne tuonut minut.