LOPPUKUVAELMA.
Näkyy koko laaksonpohja Tellin asunnon edessä ynnä kukkulat, jotka sulkevat sen, kaikki täynnä maakansaa, joka ryhmittyy maalauksellisesti. Toisia tulee pitkin vuoritietä, joka vie Schächenin poikki. Walter Fürst molempien poikien kera, Melchtal ja Stauffacher tulevat eteenpäin, toiset tunkevat esiin heidän takaansa. Kun Tell astuu ulos majastaan, vastaan ottavat kaikki hänet äänekkäällä riemulla.
KAIKKI.
Tell, terve, joutsimies ja auttaja!
Samalla kuin etummaiset ympäröivät Tellin ja syleilevät häntä, ilmestyvät entisten lisäksi Rudenz ja Berta, edellinen maamiehiä, jälkimmäinen Hedwigiä syleillen. Soitto vuorilta säestää tätä mykkää kohtausta. Kun se on päättynyt, astuu Berta kansan keskelle.
BERTA. Maamiehet! Liittolaiset! Ottakaa liittoonne minut, ensi onnellinen, vapauden maassa jok' on suojan saanut. Käteenne lasken oikeuteni; mua turvaatteko Sveitsin kansalaisna?
MAAMIEHET.
Sen teemme saakka henkeen, vereen.
BERTA.
Hyvä!
Ojennan oikeuteni hälle siis,
vapaalle miehelle, maan vapaan tytär!
RUDENZ.
Ja vapaa olkoon kansa kartanoni!
(Soitto alkaa jälleen nopeasti.)
Esirippu.