PARRICIDA.
O, Rudolf! Kuninkainen taatontaatto!
Näin jälkeläises matkaa maatasi.
TELL. Näin yhä nousten huiput yllätätte Gotthardin, kussa ikijärvet häilyy, nuo, joita taivaan virrat täyttelevät. Jää teiltä siinä taakse Saksa, lieto vie virta toinen teidät laulaen Italianmaahan, teille luvattuun —
(Kuuluu paimenloilun sävel monen alppitorven puhaltamana.)
Pois! Kuulen ääniä.
HEDWIG (rientää sisälle).
Miss' olet, Tell?
Tulevi taatto, tulee liittolaiset
iloiten kaikki.
PARRICIDA (verhoten kasvonsa). Voi mua! Onnellisten en luona tohdi viipyä.
TELL. Tää mies virvoita, vaimo rakas, lahjat runsaat hänelle anna, sillä polku pitkä on hällä eessään eikä majaa missään. He saapuu. Pois!
HEDWIG.
Ken on hän?
TELL.
Ällös kysy!
Ja kun hän lähtee, käännä silmäsi
ne ettei nää, mi tie on mennäksensä.
Parricida lähestyy Telliä nopealla liikkeellä, mutta tämä torjuu hänet pois kädellään ja menee. Kun kumpikin ovat eri tahoille etääntyneet, muuttuu näyttämö.