PARRICIDA.
En tiedä.
TELL. Kuulkaa, mit' taivas kuiskaa mulle. Teidän täytyy pois Roomaan, paikkaan Pyhän Pietarin, siell' eteen paavin langetkaa, hän päästää voi sielunne, kun tunnustatte syynne.
PARRICIDA.
Hän eikö jätä kostajalle mua?
TELL.
Mit' tehnee, tyytykää kuin taivaan työhön.
PARRICIDA.
Kuin maahan tulen tuntemattomaan?
En tiedä teitä, tohdi kulkijoiden
ei seuraa etsiä mun askeleeni.
TELL.
Tien teille minä neuvon. Huomatkaa!
Nousette ylöspäin, Reusz virtaa kohti,
mi kukkulalta syöksyy hyrskyten —
PARRICIDA (säikähtäen).
Reusz jälleen? Näki työni virta se.
TELL. Tie kuilun äärtä kulkee, ristit monet sen viittaa, pystytetyt kulkijain muistoksi, jotk' on lumivyöry niellyt.
PARRICIDA. En pelkää luonnon kauhuja, jos saan sydämen tuiman tuskan taittumahan.
TELL. Te joka ristin eteen langetkaa ja kuumin kyynelvesin syynne peskää! Jos vammatonna käytte kauhukujan, jos päällenne ei myrskytuultaan päästä solastaan hallaisesta kukkula, tulette sillalle, min päällä vesi tomuna sataa. Jos se kantaa syynne, jos ei se murru askeltenne alla, niin aukee synkkä vuoriportti; päivä ei vielä sinne paistanut; sen kautta tulette ilon laaksoon lauhkeahan. Mut ohi käykää kiirehesti, saa siell' ette viipyä, miss' asuu rauha.