(Pudistaa hänen kättään.)
STAUFFACHER.
Se puhe kelpaa.
WINKELRIED.
Kuulkaa!
He saapuvat. Soi Urin sarvi! Kuulkaa!
(Oikealta ja vasemmalta näkyy asestettuja miehiä soihdut käsissä laskeutuvan alas kallioita.)
MAUER. Kas, eikö itse Herran palvelija, arvoisa pastor' ole myötä? Kaihda tien vaivaa ei hän, yöt' ei synkkää, kaitsee kansaansa niinkuin paimen uskollinen.
BAUMGARTEN. Kerall' on lukkari ja Walter Fürst; mut joukosta Tell puuttuu, nähdäkseni.
Walter Fürst, Rösselmann, pastori, Petermann, lukkari, Kuoni, paimen, Werni, metsästäjä, Ruodi, kalastaja, ja vielä viisi muuta Maamiestä. Kaikki yhdessä, kolmekymmentä kolme luvultaan, astuvat etualalle ja asettuvat tulen ympärille.
WALTER FÜRST. Omalla turpeellamme, maalla isäin siis salaa näin ja murhaajitten lailla on meidän pakko yhteen hiipiä, ja yöltä, joka mustan manttelinsa vain töille päivän-pelkoisille lainaa, hakea hyvä oikeutemme, vaikka se sentään suora on ja selkeä kuin syli auringon on kirkas, avoin.
MELCHTAL. Ei hätää. Mink' yö kehräs, astuu kerran vapaana, riemukkaana päivän valoon.
RÖSSELMANN. Toverit, kuulkaa, mitä Herra mieleen minulle suo! Maan käräjissä täällä seisomme koko kansaa edustain. Siis kuten rauhan aikaan, neuvottelu niin käyköön kuin maan tavat vanhat vaatii. Mi laitonta on kokouksessa tässä, se ajan tuskan syyksi tulkoon: Herra on siellä, missä oikeutta tehdään, ja tässä seistään Herran taivaan alla.