STAUFFACHER.
Todella, uljuuttanne onni suosi.
(Sillä aikaa ovat muut maamiehet tulleet etualalle ja lähestyvät nyt edellisiä.)
Mut sanokaa nyt, keit' on ystävät ja suorat miehet nämä seurassanne; tutuksi tehkää minut heille, että voisimme keskustella avoin mielin.
MEIER.
Ken teit' ei tuntis maassa kolmessa?
Samista olen, nimeni on Meier,
tää sisareni poik' on Winkelried.
STAUFFACHER.
Nimeä outoa te ette virka.
Näät lohikäärmeen suossa Weilerin
löi Winkelried ja kuoli leikkiin samaan.
WINKELRIED.
Sukuni oli kantataatto hän.
MELCHTAL (osoittaen kahta maamiestä). Nää ovat metsän takaa, luostarista, väkeä Engelbergin. Halveksuko heit' älkää siks, ett' on he itselliset, eik' oma heillä niinkuin meillä turve. He maata rakastavat, maine heillä on hyvä.
STAUFFACHER (molemmille). Kätenne! On onnellinen ken ruumiiltansa vapaa on maan päällä; mut joka säädyssä mieskunto viihtyy.
KONRAD HUNN.
Tää Reding, päämiehemme vanha on.
MEIER. Ma hyvin tunnen vanhan vastustajan; maatilkkua hän multa käräjöi. Oikeuden eessä oomme viholliset, tääll' ystävät.