Syy mikä kolme kansaa vuoriston rannalle järven autiolle aivan toi yhteen aikaan tähän kummitusten? Kuin kuuluu uuden liiton sisällys, min täällä teemme tähtitaivaan alla?
STAUFFACHER (astuu piiriin). Tee emme uutta liittoa; se liitto ajoilta isäin ikivanha on, min täällä uudistamme. Tietäkää, jos vuoret erottaa ja järvi meitä ja kukin kansa johtaa itseänsä, yht' ollaan silti heimoa, yks veri, ja yks on koti meidän kaikkien.
WINKELRIED. Siis totta on kuin laulu kertoo, että etäältä maahan matkasimme tähän? Min siitä tunnette, se kertokaa, ett' uuden liiton vanha vahvistaisi.
STAUFFACHER. Siis kuulkaa taru vanhain paimenien! Suur' oli kansa, maata asui, joka päin keskiyötä on. Se kalliin ajan hädässä kerran päätti: kymmenennen jokaisen kansalaisen arvan mukaan maalt' isäin oli lähdettävä. Lähti suur' retkikunta, miestä, naista, itkein ääneensä; kohti keskipäivää käytiin, tie Saksan halki miekoin raivattiin mäkihin saakka näiden metsävuorten. Väsynyt ennemmin ei retken kansa kuin tullut oli korpilaaksoon, missä välillä niittuin virtaa nyt Muotta. Näkynyt tääll' ei ihmisjälkeä, rannalla maja vaan ol' yksinäinen. Mies istui siinä sekä vartoi lauttaa; mut suuri oli järven kuohu, voitu ei kulkea. Niin maata tarkastivat lähemmin, huomasivat kaivot hyvät, myös polttopuiden yltäkylläisyyden, ja oli kuin ois isänmaassa oltu rakkaassa taas. Niin päättivät he jäädä, ja viljelivät vanhan Schwyzin maan. Mont' oli heillä vaivan päivää, koska puut pitkät, vankat maasta juuritettiin. Kun ala ahdas riittänyt ei enää luvulle kansan, Mustaa Vuorta päin ja Maata Valkeaa he vaelsivat, takana jossa ijäisen jääseinän toiskieli kansa asuu piilossaan. Stanz viljeltihin näin Kermvaldin luona ja Reussin laaksossa Altorfin keto. Mut aina muistivat he synnyinjuurtaan; joukosta heimoin vierahitten, joita sittemmin siirtyi heidän maansa keskeen, toisensa tunsi aina Schwyzin miehet; näät oma veri aina etsii veren.
(Ojentaa kätensä oikeaan ja vasempaan.)
MAUER.
Niin, yks on veri meillä, yksi sydän!
KAIKKI (ojentaen kätensä toisilleen).
Yks oomme kansa, sama meill' on tahto.
STAUFFACHER. Iestä vierasta muut kansat kantaa, he ovat antautuneet voittajalle. Äärillä myöskin meidän maamme asuu eläjä moni vieraan verottama ja jättää orjuutensa lapsilleen. Mut me, me vanhan Sveitsin suora heimo, ain oomme vapautemme varjellehet. Me emme ruhtinaille polvistu, vapaasti valitsimme keisar'turvan.
RÖSSELMANN. Vapaasti valtakuntaan liityimme, niin kertoo Fredrik-keisarin myös kirje.
STAUFFACHER. Näät herraton ei ole vapainkaan. Pää olla täytyy, ylin tuomari, mi riidassa voi oikeutta jakaa. Isämme myöskin maasta, min he voitti pedoilta metsän, suoneet kunnian on keisarille, joka itsens' sanoo herraksi Saksan sekä muun maanpiirin; kuin kaikki valtakunnan vapaat, hälle he asepalveluksen lupasivat. On vapaan ainut velvoitus, ett' turvaa hän valtakuntaa, joka häntä turvaa.