WALTER FÜRST.
Siis eeskinpäin te verot sinne vierte.
RÖSSELMANN.
Zürichin kirkon alammainen olen.
WALTER FÜRST.
Mi luostarin on, suotte luostarille.
STAUFFACHER.
Mun maani lääni vaan on valtakunnan.
WALTER FÜRST. Mik' oleva on, olkoon, eikä muuta. Me voudit karkoitamme miehineen ja lujat linnat maahan muserramme; mut verettä, jos mahdollista. Nähköön myös keisari, ett' yksin pakko poisti meilt' alammaisen velvoitukset hurskaat. Kun tyynnä näin hän meidät näkee, ehkä vihansa valtaviisaasti hän suistaa; herättää pelon oikean näät kansa, mi miekka kädessänsä mielen malttaa.
REDING.
Mut sanokaa, se kuinka täytetään?
Aseissa seisoo vainolainen eikä
hyvällä varmaan väisty hän.
STAUFFACHER. Hän väistyy, kun aseissa hän meidät näkee; ennen kuin on hän varustaunut, päälle käymme.
MEIER. Sanottu pian, vaikeasti tehty. On maassa kaksi lujaa linnaa, suoja ne heille ovat, meille varma vaara, jos kuningas käy kimppuumme. Sarn, Rossberg on vallattava; ennen miekka älköön kohotko ykskään maassa kolmessa.
STAUFFACHER. Jos viivytään, he voivat sanan saada; tään salaisuuden tietää liian moni.
MEIER.
Ei maissa meidän ketään petturia.