GESSLER.
Heidät hajoittakaa!
Miks kansa riehuu? Ken huus apua?
(Yleinen hiljaisuus.)
Ken oli se? Ma tahdon tietää.
(Friesshardtille.)
Sinä ken olet, miksi pidät miestä tätä?
(Antaa haukan eräälle palvelijalle.)
FRIESSHARDT. Sun asemiehes olen, uljas herra, ja hatun tämän vakaa vartia. Teosta tapasin tään miehen, joka hatulta kielsi kunnioituksensa. Sun käskys mukaan hänet vangitsin, väkisin kansa tahtoo irti hänet.
GESSLER (hetken vaitiolon jälkeen). Niin keisarias halveksitko, Tell, ja mua, täällä hänen sijaistansa, ett' tervehdi et hattua, min kautta ma koen juuri alammaisuuttanne? Nyt olet mieles pahan ilmi tuonut.
TELL.
Anteeksi, rakas herra! Tapahtunut
se ylenkatseest' ei, vaan huomaamatta.
Jos miettisin, ei nimeni ois Tell. [Tell = ajattelematon, vrt. toll.]
Tapahdu toisti ei se. Anteeks suokaa!
GESSLER (hetken vaitiolon jälkeen). Sa mestar' olet joutsitaidon, Tell, niin kuuluu, kilpaat kanssa joka kytän?