WALTER TELL. Se totta, herra. Puusta omenan sadalta askeleelta ampuu isä.
GESSLER.
Tää poikas onko, Tell?
TELL.
On, rakas herra.
GESSLER.
Sull' onko monta lasta?
TELL.
Poikaa kaksi.
GESSLER.
Ja enin heistä kumpaa rakastat?
TELL.
Molemmat, herra, mulle rakkaat ovat.
GESSLER. No, Tell! Kun puusta omenaan sa osaat sadalta askeleelta, taitoasi sa mulle näytät varmaan. Joutses ota — se onkin kädessäs — ja valmis ole omena poikas päästä ampumaan. Mut neuvon sua, tähtää tarkkaan, että ens' kerralla sa osaat omenaan; jos harhaan ammut, olet kuolon oma.
(Kaikki osoittavat kauhistusta).
TELL. Minulle mitä luonnotonta, herra, te keksitte? Mun päästä pojan oman ei rakas herra, ei tuo teille mieleen juolahda, taivas varjelkoon, moist' että isältä vakaasti te vaatisitte!