Voi kaikkia rakastavia, joilla ei ole kukkulaa, joka on yläpuolella heidän sääliään!
Näin puhui perkele kerran minulle: "jumalallakin on helvettinsä: se on hänen rakkautensa ihmisiin."
Ja äsken kuulin hänen sanovan tämän sanan: "jumala on kuollut; säälistään ihmisiin on jumala kuollut." —
Sentähden varokaa sääliväisiä: heistä nousee jälleen raskas pilvi ihmisen yli. Totisesti, minä ymmärrän rajuilman merkkejä!
Mutta pankaa tähdelle myös tämä sana: kaikki suuri rakkaus on yläpuolella sääliänsä: sillä se tahtoo rakastetun vielä — luoda!
"Itseni minä uhraan rakkaudelleni, ja lähimmäiseni niinkuin itseni" — niin puhuvat kaikki luovat.
Mutta kaikki luovat ovat kovia. —
Näin puhui Zarathustra.
Papeista.
Ja kerran antoi Zarathustra merkin oppilailleen ja puhui heille nämä sanat: