Mutta sienen kaltainen on pieni ajatus: se ryömii ja köyristyy eikä tahdo missään olla — kunnes koko ruumis on laho ja lakastunut pienistä sienistä.
Mutta sille, joka on perkeleen riivaama, kuiskaan minä tämän sanan: "parempi että kasvatat perkeleesi suureksi! Sinullekin vielä on olemassa tie suuruuteen!" —
Oi veljeni! Jokaisesta tiedetään jotakin liikaa! Ja moni käy meille läpikuultavaksi, mutta silti emme vielä läheskään voi olla läpikotaisin perillä hänestä.
Vaikeata on elää ihmisten kanssa, siksi että vaikeneminen on niin vaikeata.
Emmekä me ole kohtuuttomimpia sitä kohtaan, joka meitä inhoittaa, vaan sitä kohtaan, joka ei meihin lainkaan koske.
Mutta jos sinulla on kärsivä ystävä, niin ole leposija hänen kärsimykselleen, kuitenkin kuin kova vuode, sotavuode: siten hyödytät häntä parhaiten.
Ja jos joku ystäväsi tekee sinulle pahaa, niin sano: "minä annan sinulle anteeksi sen, mitä minulle teit; mutta että sen itsellesi teit, — miten voisin minä sitä antaa anteeksi!"
Näin puhuu kaikki suuri rakkaus: se voittaa vielä anteeksiannon ja säälinkin.
Sydäntään täytyy pidättää; sillä jos sen laskee menemään, miten pian karkaa silloin pääkin!
Oi, missä on milloinkaan tapahtunut suurempia hulluuksia kuin sääliväisten joukossa? Ja mikä synnytti enemmän pahaa maailmaan kuin sääliväisten hulluudet?