Ja joka elää heidän läheisyydessään, hän elää lähellä mustia lampia, joista korpisammakko laulaa lauluaan suloisen syvämielisesti.
Parempia lauluja heidän täytyy minulle laulaa, jotta oppisin uskomaan heidän vapahtajaansa: vapahdetummille tulee hänen oppilaansa näyttää!
Alastomina tahtoisin heidät nähdä: sillä kauneuden yksin tulisi saarnata parannusta. Mutta kenenkä saa vakuutetuksi tämä naamioitu alakuloisuus!
Totisesti, heidän vapahtajansa itse eivät tulleet vapaudesta ja vapauden seitsemännestä taivaasta! Totisesti, eivät he vaeltaneet edes milloinkaan tiedon tanterilla!
Aukkoja oli näiden vapahtajain henki; mutta jokaiseen aukkoon olivat he asettaneet harhaluulonsa, aukontäytteensä, jota he jumalaksi kutsuivat.
Heidän sääliinsä oli heidän henkensä hukkunut, ja kun he paisuivat ja tulvivat yli partaiden säälistä, ui aina pinnalla suuri hulluus.
Innokkaasti he ajoivat, ja huutaen, laumansa portaansa yli: ikäänkuin tulevaisuuteen olisi ainoastaan yksi porras! Totisesti, nämä paimenet kuuluivat itse vielä lampaisiin!
Pienet henget ja tilavat sielut oli näillä paimenilla: mutta, veljeni, miten pieniä maita olivat tähän saakka laajimmatkin sielut!
Verimerkkejä he piirsivät sille tielle, jota kulkivat, ja heidän hulluutensa opetti, että verellä todistetaan totuus.
Mutta veri on huonoin todistus totuudesta. Veri myrkyttää puhtaimmankin opin sydämen harhaluuloksi ja vihaksi.