Näin on teidän hyveenne valo vielä matkalla, vaikka teko on tehty. Olkoon teko nyt unhoitettu ja kuollut: sen valon säde elää vielä ja vaeltaa.
Olkoon teidän hyveenne teidän Itsenne, eikä mikään vieras, mikään nahka, mikään kaunisteleminen: tämä on totuus teidän sielunne pohjasta, te siveelliset! —
Mutta tosin on olemassa niitä, joille hyve on kouristusta ruoskan alla: ja te olette liiaksi kuulleet heidän huutoaan!
Ja toisia on olemassa, jotka kutsuvat hyveeksi paheittensa laiskistumista: ja kun heidän vihansa ja kateutensa kerran venyttelee jäseniä, käy heidän "vanhurskautensa" hilpeäksi ja hieroo uneliaita silmiään.
Ja toisia on olemassa, joita vedetään alaspäin: heidän perkeleensä vetävät heitä. Mutta mitä enemmän he vaipuvat, sitä hehkuvammin loistaa heidän silmänsä ja kaipuu heissä heidän jumalaansa.
Oi, niidenkin huuto tunkeutui teidän korviinne, te siveelliset: "mitä minä en ole, sitä on minulle jumala ja hyve!"
Ja toisia on olemassa, jotka saapuvat raskaasti ja rämisten, kuten vaunut, jotka vyöryvät kivistä tietä: he puhuvat paljon arvokkaisuudesta ja hyveestä, — jarruaan he kutsuvat hyveeksi!
Ja toisia on olemassa, jotka ovat vedettyjen arkikellojen kaltaisia; he käydä tikittävät ja tahtovat, että tikitystä — kutsuttaisiin hyveeksi.
Totisesti, näistä minulla on huvia: missä sellaisia kelloja näen, vedän minä ne pilkallani vireeseen; ja niiden täytyy siinä vielä minulle surista!
Ja toiset ovat ylpeitä kourallisestaan vanhurskautta ja rikkovat senvuoksi kaikkea olevaista vastaan: niin että maailma hukkuu heidän vääryyteensä.