Mutta tähän henkeen minä olen väsynyt: ja minä näen sen päivän tulevan, jolloin se väsyy itseensä.
Muuttuneina minä näin jo runoilijat, ja heidän katseensa heitä itseään kohti suunnattuna.
Hengen parannuksentekijöitä minä näin tulevan: ne kasvoivat heistä. —
Näin puhui Zarathustra.
Suurista tapauksista.
Meressä on saari — lähellä Zarathustran autuaita saaria —, jolla tulivuori alati suitsuaa; siitä kansa kertoo, ja etenkin vanhat naiset kansan keskuudessa sanovat, että se on asetettu kuin kallionlohkare Manalan portin edustalle: mutta itse tulivuoren läpi kulkee kaita tie alaspäin, joka vie tuolle Manalan portille.
Siihen aikaan, kun Zarathustra oleskeli autuailla saarilla, tapahtui, että eräs laiva laski ankkurin sen saaren luona, jolla tuo suitsuava vuori on; ja sen miehistö nousi maihin kaniineja ampumaan. Mutta puolenpäivän tienoissa, kun kapteeni ja hänen väkensä olivat jälleen yhdessä, näkivät he äkkiä miehen tulevan halki ilman heitä kohti, ja ääni sanoi selvästi: "on aika! On tärkin aika!" Ja kun olento oli lähimpänä heitä mutta se lensi nopeasti kuin varjo siihen suuntaan, missä tulivuori oli —, silloin he tunsivat suurimmaksi hämmästykseksi, että se oli Zarathustra; sillä he olivat jo kaikki nähneet hänet, lukuunottamatta itse kapteenia, ja he rakastivat häntä kuten kansa rakastaa: niin että rakkautta ja arkuutta on yhtä paljon yhdessä.
"Katsokaahan toki! sanoi vanha perämies, tuolla menee Zarathustra helvettiin!" —
Samaan aikaan, kun nämä merimiehet laskivat maihin tulisaaren luona, oli huhu liikkeellä, että Zarathustra oli kadoksissa; ja kun hänen ystäviltään kysyttiin, kertoivat he, että hän yönaikaan oli astunut laivaan sanomatta, minne hän aikoi matkustaa.
Näin syntyi levottomuus; mutta kolmen päivän päästä tuli tämän levottomuuden lisäksi laivaväen kertomus ja nyt sanoi kaikki kansa, että perkele on ottanut Zarathustran. Hänen oppilaansa nauroivat kyllä tälle puheelle; ja vieläpä eräs heistä sanoi: "ennemmin minä uskon, että Zarathustra on ottanut perkeleen." Mutta sielunsa pohjasta he kaikki olivat huolestuneita ja täynnänsä kaipuuta: niin oli heidän riemunsa suuri, kun Zarathustra viidentenä päivänä ilmestyi heidän keskellensä.