Näin kertoi Zarathustra. Mutta hänen oppilaansa kuuntelivat häntä tuskin: niin suuri oli heidän halunsa saada kertoa hänelle laivaväestä, kaniineista ja lentävästä miehestä. "Mitä minun tulee ajatella siitä! sanoi Zarathustra. Olenko minä sitten kummitus?
"Mutta se on varmaan ollut minun varjoni. Te olette varmaan kuulleet jo jotakin vaeltajasta ja hänen varjostaan?
"Mutta tämä on varmaa: minun täytyy pitää se lyhyempänä, — muutoin se turmelee minun maineeni."
Ja vielä kerran pudisti Zarathustra päätään ja ihmetteli. "Mitä minun tulee ajatella siitä!" sanoi hän vielä kerran.
"Miksi sitten kummitus huusi: 'on aika! On tärkin aika!'
"Mihin sitten on — tärkin aika?" —
Näin puhui Zarathustra.
Tietäjä.
"— ja minä näin suuren alakuloisuuden ihmiset valtaavan. Parhaimmat väsyivät töihinsä.
"Levisi oppi, kulki usko sen rinnalla: 'kaikki on tyhjää, kaikki on yhtäläistä, kaikki on ollutta!'