"Ja kaikilta kummuilta kaikui vastaan: 'kaikki on tyhjää, kaikki on yhtäläistä, kaikki on ollutta!'
"Elon me kyllä korjasimme: mutta miksi meiltä kaikki hedelmät kävivät mädiksi ja ruskeiksi? Mitä putosi viime yönä alas häijystä kuusta?
"Turhaa oli kaikki työ, myrkyksi muuttui meidän viinimme, paha katse paahtoi meidän vainiomme ja sydämemme keltaisiksi.
"Kuiviksi me kävimme kaikki; ja jos tuli meihin tarttuu, niin me pölyämme kuin tuhka: — niin, itse tulenkin me olemme väsyttäneet.
"Kaikki kaivot meiltä kuivivat, merikin väistyi takaisin partailtaan.
Kaikki perustus tahtoo revetä, mutta syvyys ei tahdo niellä!
"'Oi, missä on enää meri, johon voisi hukkua': niin kaikuu meidän valituksemme — yli matalien lätäköiden.
"Totisesti, liian väsyneiksi me kävimme kuollaksemme; nyt me valvomme vielä ja elämme yhä — hautakammioissa!" —
Näin kuuli Zarathustra erään tietäjän puhuvan; ja hänen ennustuksensa hiipi hänen sydämeensä ja muutti hänet. Murheellisena hän kulki ympäri ja väsyneenä; ja hän tuli niiden kaltaiseksi, joista tietäjä oli puhunut.
"Totisesti, niin hän sanoi oppilailleen, kauan ei kestä, ennenkuin tuo pitkä hämäryys saapuu. Oi, miten minä olen pelastava tuleni sen yli!
"Ettei se minulta tukahtuisi tässä alakuloisuudessa! Kaukaisempien maailmojen valohan se on oleva ja vielä kaukaisintenkin öiden!"