"Korkeampaa kuin kaikki sovitus täytyy sen tahdon tahtoa, joka on tahto valtaan —: mutta miten tämä on tapahtuva? ken opettaa sille vielä takaisintahtomisenkin?"
— Mutta tässä kohdassa puhetta tapahtui, että Zarathustra äkkiä keskeytti ja oli aivan sellaisen näköinen, joka äärimmilleen kauhistuu. Silmä kauhistuneena hän katseli oppilaitaan; hänen silmänsä lävisti kuin nuolilla heidän ajatuksensa ja sala-ajatuksensa. Mutta hetkisen kuluttua hän nauroi jo jälleen ja sanoi sävyisästi:
"Vaikeata on elää ihmisten joukossa, siksi että vaikeneminen on niin vaikeata. Etenkin puheliaalle." —
Näin puhui Zarathustra. Mutta kyttyräselkäinen oli kuunnellut hänen puheensa ja peittänyt sen kestäessä kasvonsa; mutta kun hän kuuli Zarathustran nauravan, nosti hän uteliaasti katseensa ja sanoi hitaasti:
"Mutta miksi Zarathustra puhuu toisin meille kuin oppilailleen?"
Zarathustra vastasi: "Mitä ihmettelemistä siinä on! Kyttyräselkäisten kanssa tulee puhua kyttyräselkäisesti!"
"Hyvä, sanoi kyttyräselkäinen; ja koulupoikien kanssa tulee jaaritella koulusta.
"Mutta miksi Zarathustra puhuu toisin koulupojilleen — kuin itselleen?" —
Ihmisviisaudesta.
Ei korkeus: jyrkänne on hirvittävä!