Teidän villikissoistanne täytyy ensin tulla tiikereitä ja teidän myrkkykonnistanne krokotiilejä: sillä hyvällä metsästäjällä tulee olla hyvää metsänriistaa!
Ja totisesti, te hyvät ja vanhurskaat! Teissä on paljon naurettavaa ja etenkin teidän pelkonne sitä kohtaan, jonka nimi tähän saakka oli "Perkele"!
Niin kaukana te olette sieluinenne suuresta, että yli-ihminen olisi teille hirvittävä hyvyydessään!
Ja te viisaat ja tietävät, te pakenisitte sitä viisauden auringonpaahdetta, jossa yli-ihminen riemulla alastomuuttansa kylpee!
Te korkeimmat ihmiset, jotka silmäni kohtasi! Tämä on minun epäilyni teitä kohtaan ja minun salainen nauruni: minä arvaan, että te kutsuisitte minun yli-ihmistäni — perkeleeksi!
Oi, minä väsyin näihin korkeimpiin ja parhaimpiin: heidän "korkeudestaan" minä kaipasin ylös, ulos, pois yli-ihmiseen!
Kauhu valtasi minut, kun minä näin nämä parhaimmat alastomina: silloin minulle kasvoi siivet liitääkseni pois kaukaisiin tulevaisuuksiin.
Kaukaisempiin tulevaisuuksiin, eteläisempään etelään kuin yksikään kuvienluoja on uneksinut: sinne, missä jumalat häpeävät kaikkia vaatteita!
Mutta valhepuvussa minä tahdon nähdä teidät, te lähimmäiset ja kanssaihmiset, ja hyvin koristeltuina ja turhamielisinä ja arvokkaina, "hyvinä ja vanhurskaina".
Ja valhepuvussa minä tahdon itse istua teidän joukossanne, — että minä en tuntisi teitä enkä itseäni: tämä nimittäin on minun viimeinen ihmisviisauteni. —