Ja minä vastasin: "Mitä minun nöyryyteni nahka on jo kärsinyt!
Korkeuteni juurella minä asun: miten korkeita minun huippuni ovat?
Kukaan ei ole sanonut minulle sitä. Mutta hyvin minä tunnen laaksoni."
Silloin se puhui jälleen ilman ääntä minulle: "Oi, Zarathustra, kenellä on vuoria siirrettävänään, hän siirtää laaksoja ja alankojakin." —
Ja minä vastasin: "Vielä ei minun sanani siirtänyt vuoria, ja mitä minä puhuin, se ei saavuttanut ihmisiä. Minä kyllä menin ihmisten luo, mutta vielä minä en ole saapunut heidän luoksensa."
Silloin se puhui jälleen ilman ääntä minulle: "Mitä sinä tiedät siitä? Kaste lankeaa nurmelle, kun yö on äänettömimmillään." —
Ja minä vastasin: "He pilkkasivat minua, kun minä löysin oman tieni ja kuljin sitä; ja totuudesta minun jalkani vapisivat silloin."
Ja näin he puhuivat minulle: "sinä unhoitit tien, nyt sinä unhoitit käymisenkin!"
Silloin se puhui jälleen ilman ääntä minulle: "Mitä heidän pilkastaan. Sinä olet sellainen, joka on unhoittanut tottelemisen: nyt sinun tulee käskeä!
"Etkö sinä tiedä, ken on enimmin tarpeen kaikille? Se joka suuresti käskee.
"Saada aikaan suurta on vaikeata: mutta vaikeampaa on suuresti käskeä.
"Tämä on anteeksiantamattominta sinussa: sinulla on valta, etkä tahdo hallita." —