2.
"Seis! Kääpiö! sanoin minä. Minä! Tai sinä! Mutta minä olen väkevämpi meistä kummastakin —: sinä et tunne minun pohjattomuus-ajatustani! Sitä sinä et voisi kantaa!" —
Silloin tapahtui se, mikä kevensi minua: sillä kääpiö hyppäsi minun hartioiltani, tuo utelias! Ja se kyyristyi kivelle minun eteeni. Mutta juuri siinä oli portti, mihin me pysähdyimme.
"Katso tuota porttia! Kääpiö! jatkoin minä puhettani: sillä on kahdet kasvot. Kaksi tietä yhtyy tässä: niitä ei ole vielä yksikään kulkenut loppuun.
"Tämä pitkä rata taaksepäin: se kestää iankaikkisuuden. Ja tuo pitkä rata ulospäin — se on toinen iankaikkisuus. Ne sotivat toisiaan vastaan, nämä tiet; ne aivan puskevat päänsä yhteen: — ja tässä, tällä portilla, on se paikka, missä ne yhtyvät. Portin nimi on kirjoitettuna yläpuolella: 'Silmänräpäys'.
"Mutta ken kulkisi eteenpäin yhtä niistä — ja yhä eteenpäin ja yhä etemmäksi: uskotko sinä, kääpiö, että nämä tiet iankaikkisesti sotisivat toisiaan vastaan?" —
"Kaikki suora valhettelee, mutisi kääpiö ylenkatseellisesti. Kaikki totuus on käyrää, aika itse on ympyrä."
"Sinä raskauden henki! puhuin minä vihastuen, älä tee sitä liian kevyeksi itsellesi! Tai minä jätän sinut istua kyyköttämään siihen, missä istut, rampa, — ja minä kannoin sinut korkealle!
"Katso, jatkoin minä puhettani, tätä silmänräpäystä! Tästä portista: 'Silmänräpäyksestä' kulkee pitkä iankaikkinen rata taaksepäin: meidän takanamme on iankaikkisuus.
"Eikö sen, mikä kaikista olioista kulkea voi, ole jo kerran täytynyt kulkea tämä rata? Eikö sen, mikä kaikista olioista tapahtua voi, ole jo kerran täytynyt tapahtua, tulla tehdyksi, kulkea tästä ohi?