Surkutelkoot he minua ja huokailkoot minun kylmänkyhmyjäni säälitellen: "tiedon jäähän hän vielä kuoliaaksi paleltuu!" — niin he valittavat!
Sillä aikaa minä juoksen lämpimin jaloin ristiin rastiin öljymäelläni: öljymäkeni aurinkosopessa minä laulan ja nauran kaikelle säälille. —
Näin lauloi Zarathustra.
Ohitsekäymisestä.
Näin, hitaasti vaeltaen monen kansan ja kaupungin läpi, kulki Zarathustra kiertoteitä takaisin vuorelleen ja luolaansa. Ja katso, vaeltaessaan hän tuli äkkiarvaamatta suuren kaupungin portille: mutta täällä juoksi vaahtosuinen narri kädet levitettyinä häntä vastaan ja asettui hänen tielleen. Mutta tämä oli sama narri, jota kansa kutsui "Zarathustran apinaksi": sillä hän oli omistanut itselleen jotakin hänen puheensa lausetavasta ja sävystä ja lainasi kai kernaasti myös hänen viisautensa aarteista. Mutta näin puhui narri Zarathustralle:
"Oi Zarathustra, tässä on tuo suuri kaupunki: täällä sinulla ei ole mitään haettavissa ja kaikki kadotettavissa.
"Miksi sinä tahdot kahlata tässä liejussa? Sääli toki jalkaasi! Sylje mieluummin kaupunginportille ja — käänny takaisin!
"Täällä on helvetti erakkoajatuksille: täällä tulevat suuret ajatukset elävinä kiehutetuiksi ja hiljaisella tulella keitetyiksi.
"Täällä mätänevät kaikki suuret tunteet: täällä saavat vain kalisevan kuivat pienet tunteet kalista!
"Etkö sinä tunne jo hengen teurastus- ja keittohuoneiden hajua? Eikö tämä kaupunki höyryä teurastetun, hengen huurusta?