Pahan omantunnon ohessa kaikki tietäminen kasvoi tähän saakka!
Rikkokaa, rikki murtakaa, te tietäväiset, vanhat taulut!
8.
Kun vedellä on paalut, kun portaat ja kaidepuut kulkevat virran yli, totisesti, silloin ei ketään uskota, joka puhuu: "kaikki on virrassa."
Vaan itse tolvanatkin puhuvat häntä vastaan. "Miten? sanovat tolvanat, olisiko kaikki virrassa? Paalut ja kaidepuut ovat toki virran päällä!"
Virran päällä on kaikki järkähtämätöntä, olioiden kaikki arvot, sillat, käsitteet, kaikki "hyvä" ja "paha": kaikki tämä on järkähtämätöntä! —
Tulee sitten ankara talvi, tuo virta-eläimenkesyttäjä: silloin sukkelimmatkin oppivat epäilyn; ja, totisesti, eivät ainoastaan tolvanat puhu silloin: "Eikö kaikki olisi paikoillaan?"
"Oikeastaan on kaikki paikoillaan" —, se on oikea talvioppi, hyvä asia hedelmättömälle ajalle, hyvä lohdutus talvinukkujille ja uunilla-kykkijöille.
"Oikeastaan on kaikki paikoillaan" —: mutta tätä vastaan saarnaa suvituuli!
Suvituuli, härkä, joka ei ole mikään kyntöhärkä, raivoava härkä, hävittäjä, joka vihastunein sarvin murtaa jäätä! Mutta jää — — murtaa porraspuut!
Oi veljeni, eikö nyt ole kaikki virrassa? Eivätkö kaikki kaidepuut ja portaat ole pudonneet veteen? Ken pysyttelisi vielä "hyvässä" ja "pahassa"?