Vai oliko se kuoleman saarnaa, että se oli pyhää, mikä vastusti ja kielsi kaiken elämän?
— Oi veljeni, rikkokaa, rikkimurtakaa vanhat taulut!
11.
Tämä minua säälittää kaikessa menneisyydessä, että minä näen: se on alttiiksiannettu, —
— alttiiksiannettu jokaisen tulevan suvun armolle, hengelle ja hulluudelle, ja kaikki mikä oli, sille sillaksi selitetty!
Suuri väkivallantekijä voisi saapua, viekas ilkimys, joka armollaan ja epäsuosiollaan pakottaisi ja polkisi kaiken menneisyyden: kunnes se tulisi hänelle sillaksi ja enteeksi ja airueksi ja kukonlauluksi.
Mutta tämä on toinen vaara ja minun toinen säälini: — ken roskaväestä on, hänen muistonsa ulottuu taaksepäin aina isoisään saakka, — mutta isoisään loppuu aika.
Näin on kaikki menneisyys alttiiksiannettu: sillä kerran saattaisi tapahtua, että roskaväki tulisi herroiksi ja upottaisi kaiken ajan mataliin vesiin.
Senvuoksi, oi veljet, tarvitaan uusi aateli, joka on kaiken roskaväen ja kaiken väkivalta-valtuuden vastustaja ja uusille tauluille uudestaan kirjoittaa sanan "jalo".
Sillä monia jaloja tarvitaan ja monenlaisia jaloja, jotta olisi olemassa aatelia! Eli, niinkuin minä kerran vertauksessa puhuin: "Se juuri on jumalallista, että on olemassa jumalia, mutta ei yhtään jumalaa!"