Elämä on riemun kaivo: mutta kenestä pilaantunut vatsa puhuu, tuo murheen isä, hänelle ovat kaikki lähteet myrkytettyjä.
Tulla tietoon: se on riemu jalopeuratahtoiselle! Mutta ken väsyi, hän tulee itse vain "tahdotuksi", hänellä leikkivät kaikki aallot.
Ja niin on alati heikkojen ihmisten laji: he kadottavat itsensä teillään. Ja viimein kysyy heidän väsymyksensä: "miksi me kuljimme milloinkaan teitä! Kaikki on yhtäläistä!"
Heidän korviinsa kaikuu suloiselta, että saarnataan: "Ei kannata! Teidän ei tule tahtoa!" Mutta tämä on saarna orjuuteen.
Oi veljeni, niinkuin raikas myrskytuuli yltää Zarathustra kaikki matkasta väsyneet; monta nenää hän on vielä saava aivastamaan!
Muurienkin läpi puhaltaa minun vapaa hengitykseni ja sisään vankiloihin ja vangittuihin henkiin!
Tahtominen vapauttaa: sillä tahtominen on luomista: niin minä opetan.
Ja ainoastaan luomiseen tulee teidän oppia!
Ja oppiminenkin teidän tulee oppia minulta, hyvinoppiminen! —
Kenellä korvat on, hän kuulkoon!
17.
Tuolla on venhe, — tuonne yli se kulkee ehkä suureen tyhjyyteen.
Mutta ken tahtoo astua tähän venheeseen "Ehkä"?