Ja mitä vahinkoa maailman-soimaajat tehnevätkin: hyvien vahinko on vahingollisin vahinko.
Oi veljeni, hyvien ja vanhurskaitten sydämeen näki kerran eräs, joka silloin sanoi: "he ovat farisealaisia." Mutta häntä ei ymmärretty.
Hyvät ja vanhurskaat itse eivät voineet ymmärtää häntä heidän henkensä on vangittuna heidän hyvään omantuntoonsa. Hyvien tyhmyys on pohjattoman viisas.
Mutta tämä on totuus: hyvien täytyy olla farisealaisia, — heillä ei ole mitään valintaa!
Hyvien täytyy ristiinnaulita se, ken itselleen oman hyveensä löytää. Tämä on totuus!
Mutta toinen, ken löysi heidän maansa, hyvien ja vanhurskaitten maan, sydämen ja maan-valtakunnan: se oli se, joka kysyi: "ketä he enimmän vihaavat?"
Luovaa he vihaavat enimmän: sitä, joka rikkoo tauluja ja vanhoja arvoja, rikkojaa, — häntä he kutsuvat rikolliseksi.
Hyvät nimittäin — he eivät osaa luoda: he ovat alati lopun alkua: —
— he ristiinnaulitsevat sen, joka uusia arvoja uusille tauluille kirjoittaa, he uhraavat itselleen tulevaisuuden, — he ristiinnaulitsevat kaiken ihmistulevaisuuden!
Hyvät — he olivat alati lopun alkua. —