27.
Oi veljeni, ymmärsittekö te myös tämän sanan? Ja mitä minä kerran sanoin viimeisestä ihmisestä? — —
Keissä on kaiken ihmistulevaisuuden suurin vaara? Eikö se ole hyvissä ja vanhurskaissa?
Rikkokaa, rikkokaa hyvät ja vanhurskaat! — Oi veljeni, ymmärsittekö te tämänkin sanan?
28.
Te pakenette minun luotani? Te kauhistutte? Te vapisette tätä sanaa!
Oi veljeni, kun minä käskin teidän rikkomaan hyvät ja hyvien taulut: silloin vasta minä vein ihmisen hänen aukealle merelleen.
Ja nyt vasta tulee hänen suuri kauhunsa, tuo suuri ympärille-katseleminen, suuri sairaus, suuri inho, suuri merisairaus.
Vääriä rannikkoja ja vääriä ankkuripohjia opettivat teille hyvät; hyvien valheissa te synnyitte ja saitte turvan. Hyvät ovat valhetelleet ja vääntäneet kaiken aina pohjia myöten.
Mutta ken löysi maan "ihminen", hän löysi myöskin maan "ihmistulevaisuus". Nyt teidän tulee olla merenkulkijoita, urhoollisia, kärsivällisiä!