Suorina kulkekaa ajoissa, oi veljeni, oppikaa suorina kulkemaan! Meri myrskyää: monet tahtovat nousta pystyyn teidän varassanne.
Meri myrskyää: kaikki on meressä. No niin! Hyvä! Te vanhat merimiessydämet!
Mitä isänmaasta! Sinne tahtoo meidän peräsimemme, missä meidän lastemme maa on! Sinne, myrskyisempänä kuin meri, myrskyää meidän suuri kaipuumme! —
29.
"Miksi niin kova? — puhui kerran uunihiili timantille; emmekö me sitten ole läheistä sukua?" —
Miksi niin pehmeitä? Oi veljeni, näin minä kysyn teiltä: ettekö te sitten ole — minun veljiäni?
Miksi niin pehmeitä, niin peräytyviä ja myöntyväisiä? Miksi on niin paljon kieltoa, kieltämistä teidän sydämessänne? Niin vähän kohtaloa teidän katseessanne?
Ja jollette te tahdo olla kohtaloita ja heltymättömiä: mitenkä te voisitte minun kanssani — voittaa?
Ja jollei teidän kovuutenne tahdo salamoida ja viiltää ja rikkileikata: mitenkä te voisitte kerran minun kanssani — luoda?
Sillä kaikki luovat ovat kovia. Ja autuudelta teistä täytyy tuntua painaa kätenne vuosituhansille kuin vahaan, —