Osu syvempään! Osu vielä kerran! Sydän lävistä, särje tää! Miksi kidutat näin väkätylsin nuolin? Miksi katsot jälleen, sa ikiahne inehmotuskan, pahansuovin jumal-salama-silmin? Et tappaa tahdo, vain kiduttaa, kiduttaa? Mitä — minusta kidutat, sa pahansuopa tuntematon jumala? —
Hahaa! Sa hiivit luo?
Tulet keskellä sydänyön,
mitä tahdot? Puhu!
Mua ahdistat, painat —
Haa! lähell' olet jo liian!
Pois! Pois!
Mun kuulet hengittävän, mun sydäntäni kuuntelet, sa kade, lemmenkade — mille sitten? Pois! Pois! Miks sulla portaat? Vai mielitkö mennä mun sydämeeni, mun salaisimpiin aatoksiini niill' astua, niinkö? Hävytön! Tuntematon — varas! Mitä mielit varastaa? Mitä mielit urkkia?, Mitä ilmi kiduttaa, sa kiduttaja! sa — jumal-teloittaja! Vai tuleeko mun koirana maassa ryömiä sulle? Pois suunnilta innoittuneena, lempeä — liehiä sulle?
Työ turha! Pistä vain, sa tutkain julmin! Ei, en ole koira, — sun riistasi vain, sa julmin metsämies! Sun vankisi ylpein, sa ryöväri pilvien takainen! Jo puhu viimein! Mitä minulta tahdot, sa väijyjä teitten? Sa salama-vaippainen! Tuntematon! Sano, mitä tahdot, tuntematon — jumala? — —
Vai lunnahia?
Mitä lunnaiksi tahdot?
Vaadi paljon — niin ylpeyteni neuvoo!
Lyhyt tili — niin neuvoo mun toinen ylpeytein!
Hahaa!
Sa — minut tahdot?
Minut — kokonaan?…
Hahaa!
Ja kidutat minua, narri,
kidutat kuoliaaksi ylpeyteni?
Suo lempeä — ken mua lämmittää vielä?
Ken lempii? — kädet kuumat anna,
anna sydän-hiillosmaljat
minulle, yksinäisimmälle,
jonka jää, jää seitsenkertainen
opetti janoamaan
vihamiehiäkin,
suo mulle, suo,
vihamies sa julmin,
suo mulle — itses! — —
Tiessään! Siinä hän pakeni, hänkin, mun seurani ainoa, viimeinen, mun vihamieheni suuri, mun tuntemattomani, mun jumal-teloittajani!
— Ei! Saavu taas, tuo kidutuksesi kaikki! Luo yksinäisimmän oi saavu taas! Sua kohti kyynelvirtani nyt kaikki juoksee! Sydänliekkini viimeinen, se sinulle liekkii. Oi saavu taas, mun tuntematon jumalani! mun tuskani! mun — onneni viimeinen!
2.
— Mutta tässä ei Zarathustra voinut pidättää kauemmin itseään,
vaan otti sauvansa ja alkoi hutkia kaikin voimin tuota vaikeroivaa.
"Lakkaa! huusi hän hänelle vihaisesti nauraen, lakkaa, näyttelijä!
Vääristelijä! Perinpohjainen valhettelija! Minä tunnen sinut hyvin!