Kun minä ensikerran tulin ihmisten tykö, silloin minä tein erakko-hulluuden, tuon suuren hulluuden: minä asetuin turulle.
Ja kun minä puhuin kaikille, niin en puhunut kenellekään. Mutta ehtoolla oli nuorallatanssija ja ruumis minun tovereitani; ja minä itse melkein ruumis.
Mutta uuden aamun mukana tuli uusi totuus minulle: silloin minä opin puhumaan: "Mitä kuuluvat minuun turku ja roskaväki ja roskaväen-melu ja pitkät roskaväenkorvat!"
Te korkeammat ihmiset, oppikaa tämä minulta: turulla ei kukaan usko korkeampiin ihmisiin. Ja jos tahdotte puhua siellä, no niin! Mutta roskaväki vilkuttaa silmiään: "me olemme kaikki yhtäläisiä."
"Te korkeammat ihmiset, — niin vilkuttaa roskaväki silmiään ei ole olemassa mitään korkeampia ihmisiä, me olemme kaikki yhtäläisiä, ihminen kuin ihminen, jumalan edessä — me kaikki olemme yhtäläisiä!"
Jumalan edessä! — Mutta nyt tämä jumala on kuollut. Mutta roskaväen edessä me emme tahdo olla yhtäläisiä. Te korkeammat ihmiset, menkää pois turulta!
2.
Jumalan edessä! — Mutta nyt tämä jumala on kuollut! Te korkeammat ihmiset, tämä jumala oli teidän suurin vaaranne.
Vasta sitten kuin hän vaipui hautaan olette te jälleen ylösnousseet. Nyt vasta tulee suuri keskipäivä, nyt vasta tulee korkeampi ihminen — herraksi!
Ymmärsittekö te tämän sanan, oi veljeni? Te peljästytte: pyörryttääkö teidän sydäntänne? Ammoittaako tässä pohjattomuus teitä vastaan? Haukkuuko helvetinkoira teille täällä?