No niin! Hyvä! Te korkeammat ihmiset. Nyt vasta makaa ihmistulevaisuuden vuori synnytystuskissaan. Jumala kuoli: nyt me tahdomme, — että yli-ihminen eläisi.
3.
Surullisimmat kysyvät tänään: "kuinka on ihminen säilyvä?" Mutta Zarathustra kysyy ainoana ja ensimäisenä: "kuinka on ihminen voitettava?"
Yli-ihminen on minun sydämelläni, hän on minun ensimäiseni ja ainoani — eikä ihminen: ei lähimmäinen, ei köyhin, ei enimmän kärsivä, ei parhain. —
Oi veljeni, mitä minä ihmisessä voin rakastaa, on se että hän on ylimeno ja meno perikatoon. Ja myöskin teissä on paljon, mikä saa minut rakastamaan ja toivomaan.
Että te halveksuitte, te korkeammat ihmiset, se saa minut toivomaan.
Suuret halveksivaiset näet ovat suuria kunnioittajia.
Että te olitte epätoivoissanne, siinä on paljon kunnioitettavaa.
Sillä te ette oppineet alistumaan, te ette oppineet pieniä viisauksia.
Tänään näet tulivat pienet ihmiset herroiksi: he saarnaavat kaikki alistumista ja häveliäisyyttä ja viisautta ja ahkeruutta ja lukuunottamista ja pienien hyveiden pitkää körököröä.
Mikä naistenlajia on, mikä orjienlajista polveutuu ja varsinkin roskaväki-sotku: se tahtoo nyt tulla kaiken ihmistulevaisuuden herraksi — oi iljetys! iljetys! iljetys!
Se kysyy ja kysyy eikä väsy: "kuinka on ihminen säilyttävä itsensä, parhaiten, kauimmin, mukavimmin?" Siten — he ovat tämänpäivän herroja.