Nämä tämänpäivän herrat voittakaa, oi veljeni, — nämä pienet ihmiset: he ovat yli-ihmisen suurin vaara!
Voittakaa, te korkeammat ihmiset, pienet hyveet, pienet viisaudet, hiekkajyvä-lukuunottamiset, muurahaisrikkarihkama, viheliäinen tyytyväisyys, "useimpien onni" —!
Ja ennemmin tulkaa epätoivoon kuin alistutte. Ja, totisesti, minä rakastan teitä senvuoksi, että te ette ymmärrä elää tänään, te korkeammat ihmiset! Sillä niin te elätte parhaimmin!
4.
Onko teillä rohkeutta, oi veljeni? Oletteko te uskaliaita? Ei rohkeutta katselijain edessä, vaan erakko- ja kotkarohkeutta, jota näkemässä ei enää ole edes jumalatakaan!
Kylmiä sieluja, muuleja, sokeita, juopuneita, niitä minä en kutsu uskaliaiksi. Uskallusta on sillä, ken tuntee pelon, mutta myös masentaa pelon: ken kuilun näkee, mutta ylpeydellä.
Ken kuilun näkee, mutta kotkan-silmin, — ken kotkankynsin koppoo kuilun: hänellä on rohkeutta. — —
5.
"Ihminen on paha" — niin puhuivat kaikki viisaimmat minulle lohdutukseksi. Ah, kunhan se vain vielä tänäänkin on totta! Sillä paha on ihmisen parhain voima.
"Ihmisen täytyy tulla paremmaksi ja pahemmaksi" — niin minä opetan.
Pahin on välttämätön yli-ihmisen parhaimpaan.