Minulle ei ole kylliksi, että salama ei enää vahingoita. Pois minä en tahdo johdattaa sitä: sen on oppiminen — tekemään työtä minun hyväkseni. —
Minun viisauteni on kokoontunut jo kauan kuin pilvi, se käy hiljaisemmaksi ja pimeämmäksi. Niin tekee jokainen viisaus, joka kerran on synnyttävä salamoita. —
Näille tämänpäivän ihmisille minä en tahdo olla valo, en heidän valoksi kutsumansa. Heidät — minä tahdon sokaista: viisauteni salama! puhkaise heidän silmänsä!
8.
Älkää tahtoko mitään yli kykynne: on olemassa katala vääryys niissä, jotka tahtovat yli kykynsä.
Varsinkin, jos he tahtovat suuria asioita! Sillä he herättävät epäluuloa suuria asioita kohtaan, nämä hienot väärentäjät ja näyttelijät! —
— kunnes viimein tulevat vääriksi itselleen, kierosilmäisiksi, maalipeittoisiksi madonreijiksi, verhotuiksi väkevien sanojen, näytekilpi-hyveitten, loistavien valhekiiltotekojen kaapuun.
Kavahtakaa tässä visusti, te korkeammat ihmiset! Sillä tänään ei minulle ole mikään kallisarvoisempaa ja harvinaisempaa kuin rehellisyys.
Eikö tämä tämäpäivä ole roskaväen. Mutta roskaväki ei tiedä itse, mikä on suurta ja pientä, mikä suoraa ja rehellistä: se on viattoman kiero, se valhettelee alati.
9.