— Mutta aasi kiljaisi siihen J-A-A.
Aasijuhla.
1.
Mutta tässä kohdassa litaniaa ei Zarathustra voinut kauemmin hillitä itseään, hän kiljaisi itse J-A-A, äänekkäämmin vielä kuin aasi, ja syöksyi hullautuneitten vieraittensa keskelle. "Mutta mitä te teette, ihmislapset? huusi hän temmaten rukoilevat ylös maasta. Voi, jos teidät näkisi joku toinen kuin Zarathustra:
"Jokainen päättelisi, että te uudessa uskossanne olette käyneet pahimmiksi jumalanpilkkaajiksi tai hulluimmiksi kaikista vanhoista naisista!
"Ja sinä itse, vanha paavi, kuinka sinulle sopii, että tällä tavoin palvelet aasia jumalana?" —
"Oi Zarathustra, vastasi paavi, suo minulle anteeksi, mutta jumalan asioissa minä olen valaistumpi kuin sinä. Ja se on kohtuullista.
"Mieluummin palvelen jumalaa näin, tässä hahmossa, kuin ei missään hahmossa! Ajattele tätä sanaa, korkea ystäväni: sinä huomaat kohta, että sellaisessa sanassa on viisautta.
"Se joka puhui: 'jumala on henki' — hän teki tähän saakka maan päällä suurimman askeleen ja hypyn epäuskoon: sellainen sana ei ole maan päällä helposti jälleen korjattava!
"Minun vanha sydämeni hyppelee kohoksi siitä, että maan päällä on olemassa vielä jotakin palveltavaa. Suo se anteeksi, oi Zarathustra, vanhalle hurskaalle paavinsydämelle! —"