Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
Fredrika Runeberg.
Kirj. Aleksandra Gripenberg.
Teoksesta "Finska Kvinnor på olika arbetsomräden"
(Suom. Hilda Käkikoski.)
Ensimmäisen kerran julkaistu vuonna 1904.
Kaitselmus johti niin että meidän suuren kansallisrunoilijamme rinnalla oli nainen, joka on ansainnut Suomen naisten katoamattoman kiitollisuuden. Johan Ludvig Runeberg on runoilijana herättänyt henkiin Suomen kansassa selvästi tajutun isänmaanrakkauden. Hänen puolisonsa, Fredrika Runeberg, on ensimmäinen, joka meidän maassamme on julkisesti puhunut naisen puolesta ja tuonut esiin hänen elämäänsä ahdistavat epäkohdat. Jalouden kultaloisteessa hänen nimensä säteilee kahdeksannentoista vuosisadan keskivaiheilta. Mutta näihin asti häntä on melkein yksinomaan kuvattu suuren miehen puolisona. Ja kuitenkin hänen rikas henkensä, hänen eheä persoonallisuutensa, hänen hieno, hehkuva runoilijahenkensä herättävät siksi suurta mielenkiintoa, että ne kyllä oikeuttaisivat Fredrika Runebergin oman itsensäkin vuoksi saamaan sijan meidän sivistyshistoriassamme.
Suotakoon nuoremman sukupolven hellävaroen kohottaa sitä verhoa, joka tähän asti on kätkenyt meiltä paljon, mikä koskee hänen elämäänsä ja toimintaansa. Voidaksemme rakastaa ja kunnioittaa jotain henkilöä, täytyy meidän häntä tuntea. Näiden rivien kirjoittamiseen on antanut aihetta toivo, että nykyään elävälle sukupolvelle valmistettaisiin ilo omistaa Fredrika Runebergin muistolle kiitollinen ihailu ja rakkaus. Ihmisen elämä on niinkuin hiekkajyvänen miljoonien muiden joukossa. Kuinka helposti se unhottuu? Siitä syystä on hyvä ajoissa koota muistoja, niin kauan kuin vielä elää edes joku aikalainen, joka on ollut persoonallisessa yhteydessä sen henkilön kanssa, jonka kuvaa tahdotaan tallentaa.
* * * * *
Fredrika Charlotta Tengström syntyi Pietarsaaressa syysk. 1 p:nä 1807. Hänen isänsä oli tullinhoitaja, sittemmin hallituskonseljin kamreeri, Karl Fredrik Tengström. Äiti oli Anna Margaretha Bergbom. Hänen lapsuutensa päiviä synkistytti sairaus, joka teki hänen alkuaankin suljetun luonteensa vielä enemmän sulkeutuneeksi[1]. Perheessä ei ollut hänen ikäisiään lapsia leikkitovereiksi, ja sen johdosta Fredrika oppi tavattoman aikaisin lukemaan. Joku oli opettanut 4-vuotiaalle kirjaimet ja sitten hän omin päin rupesi tavailemaan arkkipiispa Tengströmin "Läseöfningar för mina barn"-nimistä lastenkirjaa. Kun Fredrika oli oppinut puhtaasti lukemaan sisältä, annettiin hänelle katekismus käteen, ja kuusivuotiaana hän jo osasi Möllerin katekismuksen ulkoa. Pikkulasten koulussa, johon Fredrika sitten pantiin, ei hänellä siis ollut mitään tehtävää, koska hän jo ennestään osasi, sisäluvun ja katekismuksen, ja tällaisessa koulussa ei muuta opetettu.